51 Quotes by Antti Holma

Kyselemme kuulumisia, molempien äänessä jokin iloinen, vilpitön kohotus. Minulla on kuin onkin ollut ikävä häntä.

Hän tuli suojausteni läpi kahvitauolla.

Kerroin, ettei ihminen voi määrätä ystävyyttä olemaan, se tapahtuu tai ei tapahdu, se joko on tai ei ole.

Silloin Sarilla ei enää ollut antaa mitään vastineeksi, paitsi ikuinen ystävyytensä.

Nyt minun vain olisi pakko saada puhua jollekulle, ystävälle, siitä että minua pelottaa kaikki.

Tällainen englantilaisen papin ja suomalaisen papinpojan läheisyys on sosiaalisen epämukavuuden kaunein kukkanen: se ei sisällä tunteellisia purkauksia, halailua tai muita sentimentaalisuuksia, vaan koko ystävyys syntyi kahden hyvin reviiritietoisen ihmisen välille nimenomaan molemminpuolisesta varovaisuudesta.

Aina Tuomkasen kanssa tavatessamme jatkamme niin sanotusta siitä, mihin jäimme, mutta usein minua kalvaa silti epäluulo: pidänkö häntä itsestäänselvyytenä niin kuin perheenjäsentä? Hän nyt vain on sitä: palaan hänen seurassaan johonkin sellaiseen perustilaan, johon ihminen palaa ollessaan turvassa. En vahdi itseäni ulkopuolelta enkä mieti, miten minun pitäisi olla.

Kaikki menee kuoleman portille yksin.

Tajusin, että todellinen onni asuu lyhyissä hetkissä, jotka tarjoavat mahdollisuuden rauhalliseen wc-käyntiin, sekä huoneessa, jonka oven voi sulkea perässään.