32 Quotes by Leena Krohn

Mikään, ei mikään elä niin väkevänä, niin lakkaamatta läsnäolevana kuin niiden poissaolo, joita rakastimme. Niin kuin hurskaissa Jumalan valtakunta, niin he elävät nyt sisäisesti minussa.

Vanhat tavarat ja vanhat ihmiset pakenevat uusien tieltä.

Olen kuullut sanottavan, että kirjoitan fiktiota, mutta itse olen aivan toista mieltä. Itse ajattelen kirjoittavani tosiasioista, jotka ovat niin ihmeellisiä, ettei kukaan voisi niitä keksiä.

Huvipuisto on talvisaikaan auttamatta surumielinen näky. Kaupungissa tuskin on hylätympää seutua. Satunnainen ohikulkija, jonka katse viivähtää joulukuisen huvipuiston autiudessa, ei voi olla muistamatta ilojen hetkellisyyttä ja ajan katoavaisuutta.

He ovat suloisia kuin hahtuvat, ohuita ja keveitä kuin sellainen ensi nuoruus, jota kukaan ei ole koskaan elänyt.

Se että me osaamme lukea, että mustat merkit voivat syntyä uudelleen merkityksiksi, on ihmisyyden kannalta yhtä oleellinen prosessi kuin luonnon kannalta se mitä tapahtuu fotosynteesissä. Se on sakramentti, jossa vesi muuttuu viiniksi tai leipä eläväksi lihaksi. Tätä on lukutaito: merkitysten ylösnousemusta.

Kirjoittaminen on yksinkertaisesti jakamista, ei ainoastaan sanojen vaan ennen kaikkea unien jakamista. Ja loppujen lopuksi juuri ne ovat pysyvintä, sillä kun suut mykistyvät ja ruumis väsyy, ihminen näkee yhä uniaan. Niihin hän kerran kokonaan siirtyy.

Taiteella ja unella on lukuisia yhtäläisyyksiä. Ajattelen, että taiteella inhimillisessä yhteiskunnassa on osaksi sama tehtävä kuin uniennäkemisellä yksilön fyysiselle ja henkiselle hyvinvoinnille. Unien informaatiosisällön rikkaus, niiden narratiivisuus, niiden ehtymätön kompleksisuus muistuttaa taideteoksen kerroksisuutta. Unet ja taide ovat portteja paitsi piilotajunnan myös laajemman vapauden ja ennustamattomuuden valtakuntaan.

Ihminen joutuu luopumaan sitkeistäkin mielikuvista ja opinkappaleista, kuten uskosta vakaaseen markkaan tai siitä harhakäsityksestä, että sisällissodat ja keskitysleirit kuuluvat Euroopan menneisyyteen.