Miten ihanaa on se, ettei voi koskaan täysin ymmärtää. Ymmärtäminen on yliarvostettua. Ymmärtämättömyys jättää tilaa sille sadulle, jota rakkaus aina on. Voin täyttää haluamillani ominaisuuksilla tyhjät kohdat kuin elokuvan katsoja, joka saa tietää henkilöstä vain juonen kannalta tarpeelliset ominaisuuden, loppu on kuviteltava.

Sinä kehuit minua puhelun jälkeen etkä jättänyt minua, ja ensimmäistä kertaa ajattelin, että voi olla mahdotonta enää elää ilman sinua.

Ensimmäinen asia, jonka rakkaudesta opin, oli siis polttava yksinäisyys, jota nykyisin kärsin aina, kun et ole saatavilla. Se on sietämätöntä.

Minulla ei ole aavistustakaan, mistä rakkaudessa on kysymys. Se on kaiketi kimppu tunteita, asioita ja elämää, aivan niin kuin häpeäkin, ja siksi ne asettuvat niin kauniisti toisiaan vastaan.

Sinä olet avannut minulle kaikki ovet.

Vastaan siis kysymykseesi siitä, onko minun aivan välttämätöntä jälleen alkaa kirjoittaa, että rakkauden takia ihminen on valmis erikoisiin tekoihin.