Ei saa arvostella eläinkokeitten tekijöitä. Heillä on tunteet.He kaipaavat vapautta ja raitista ilmaa,hellyyttä ja hyväksyntää,oikeutta olla oma itsensä,toimia niin kuin heille on luontaista.Heitä pitää paijata ja hyvitellä:Ei se mitään.Anteeksi.Me olimme julmia teitä kohtaan.Nyt lopetamme sen. Meillä ei ole oikeutta kohdella teitä näin.Menkää. Eläkää.Ei tarvitse vavista enää.

Äkkiä intohimo astuu päivänja ne kohoavat siivilleentoisiinsa kietoutuneinaja siitä liitosta synnyn minä kuin metsänelävä,vapaa mutta uhanalainen,kevyt ja unohdettua nautintoa täynnä,talviuni jäsenissäyhtaikaa levon ja rasituksen kaltaisena.Kiitos ettet soita.Kiitos ettet kirjoita.Kiitos ettet toivo tapaamista.Kiitos että maltat mielesi.Odota.

Voi jättää kukan taittamatta.Voi jättää puun pystyyn.Voi olla tappamatta. Voi olla lyömättä.Ei voi olla olematta surullinen silloin tällöin.

Ota minut mukaan, äiti,älä jätä tänne.Olen iso jo.Olen valmis. Olen nähnyt että aikuisten maaon vielä ankarampi kuin lastenja kaikki mitä luulin kauniiksionkin julmaa.Älä jätä minua tänne, äiti.Ota minut syliin,heijaa minut pois,olen nähnyt elämän ja se kammottaa.Ensi ihastumiseni ei kasvanut kiintymykseksi,en koskaan solminut onnellista liittoa maailman kanssa.Älä jätä minua omaan sänkyyni nukkumaan,älä sulje ovea.Minä haluan lähteä sinun kanssasi, äiti.

Mummot itkevät melkein joka päivä.Ei se mitään, lapseni, pahempi on jollei kukaan enää koskaan itke.Prinsessan kyynelistä kasvaa liljoja, muistathan,ja heidän suudelmistaan valveutuvat tyhmät prinssit.Oi jospa mummojen silmistä hyppisi pieniä sammakoita,ne ovat käyneet niin vähiin, niitä tarvitaan.Oi jospa lohikäärmeet palaisivat sukupuuton maastajonne ne on ajettu,jospa ne vaikka tyytyisivät mummoja popsimaan.Niille riittäisi runsaasti ruokaaja kaikki olisivat iloisia.