Ei surustaole sanottavaaSe onvihollinenjonka syliin rauhoitut

Sataahidasta kirkasta luntakuin tähdetputoilisivatOdotamme pakkasen lauhtuvan jasurun johtavan jonnekin

Kävellessäni rannallaauringonkalpea yksinäisyyteniseurananivästäräkin poikanen sen minulle kuiskasi:Iloisilla ihmisillä elämäon iloistasurullisilla surullistaja keikuttipyrstöään

Sovita lantiotanionko se sopivaa mallia sinullesovita suunise on juuri samaa tyyliä kuin nämärinnat, ne ovat juuri kämmentesi kokoa,koko tämä asusteenkä ole näytöskappale vaanainoa malliaanlässytän ihanasti, vingun painalluksestakuin lelu,olen ylevä, olen mitä haluat, olen tyyny.

ja jos koko ajan ajattelen kuolemaase ei yllätä minua koskaan

yksi oli jäänyt auton alleyhtä vahingossa ammuttuyksi oli löydetty huumattunanurkkaan käpertyneenä keskuspankistayksi takertunut tavaratalon liukuportaisiinyksi löydetty pylvääseen köytettynä yliopistoltakaikki ne hoidettiin ja päästettiin vapauteenmutta kukaan ei uskonut niitä jotka kertoivat pelastaneensa enkelin

Muistatko? Meteori suhahtiterävänä kohden metsäämme,en pelännytkätesi oli ympärilläniIlma jäähtyi, eläimet kuolivat,painauduin lähemmäs sinuaja olin onnellinen

Tiesin,kun annoin henkeni sylissäsipedon puraisemana

Kylmäulottuu kaikkialleAvaruuden todellinen olemus