Lähteis pyysin keksimä mul jonku yllätykse kaupantekiäisiks (ei saa päästä asiakaspalvelijoi liia helpol, nee taantuva).

Rymättylän nimel o mun korvas erityine sulosointi, vaik see o äänneasultas ko viikolopuks konesse unhottunu kirjopyykki. Mul see on suvinen torpan piha, uimareisu, markkinatuliaissiks saattu huulharppu.

Mun tukka ei ol yhteistyäst kiinnostunu. See katkeile, takkuile ja asettele pyärttet tahallas sihe järjestykse ko äit olis lammas ja isä jakki.

Turun kirjakaffilas on kerra saattu pyärryttävän hyvä vekaanisämpylä. Melkke jo ryhtysin ruakavaliolaiseks, mut sit tul miäle, et ei vekaanius automaattisest tarkot sitä, et joku tua hyvi pestoleippi jääkaappi orottama.