Teos voi olla uskottava, vaikka se kertoisi kuolleiden ylösnousemuksesta, mutta se ei voi olla uskottava, ellei se tunnusta yksinkertaisia konkreettisia tosiasioita: ihmiselämän ehtojen ja hänen tajuntansa samankaltaisuutta kaikkialla riippumatta rodusta, iästä, sukupuolesta, kansallisuudesta ja älynlahjoista.

Joudumme elämään täällä loppuun saakka omien tekojemme muiston kanssa, ja tämä tieto opettaa itsehillinnän vaikeaa taitoa.

Vanhuuden salaisuus oli sama kuin lapsuuden salaisuus. Se mikä kasvatti heidät, myös vanhensi heidät. Se mikä ruokki heidät, myös tappoi heidät. Hän oli matkalla kotiin.

Uskon, että lähestymme taiteen kautta sellaisia olemassaolon vyöhykkeitä, sellaista todellisuutta, johon ihmisellä muuta kautta ei juuri ole pääsyä.

Mitä sanon heille, jotka surevat paitsi ihmiskunnan myös koko planeeetan kohtaloa? Jotkut heistä tietävät siitä yhtä paljon tai yhtä vähän kuin minä, monet paljon enemmän, ja nuo jälkimmäiset ovat onnettomampia kuin edelliset. Kehotanko heitä olemaan huolehtimatta ja elämään vain hetkessä? Sanonko, että toivo on epävarmuudessa, sillä nekin, jotka tietävät eniten, tietävät vain olleesta ja olevasta, eivät tulevasta.

Aika on luonnon keino estää kaikkea tapahtumasta heti.