5 Quotes by Helena Kallio

Kaiverrat sormesi niskaani ja harot hiuksiini, kourasi harhailevat selkääni pitkin alas ja kyljen läpi vatsalle, annat kovaksi paisuneen ikäväsi kämmeneeni ja ihooni kaikkialle pujotat arvoituksellisia kuvioita kysyvin, kuuntelevin sormin, apua, katso, sinä, minä, sinä minä se olen, pelkkää raivoisaa janoa, epätoivoista hakemista, kolkutusta, kunnes hukumme toisiimme.

Kyllä, sinä olet luonani, kietoutuneena kudoksiini kuin mirha, nardus, manna ja mihin kallisarvoisiin, mystisiin voiteisiin ja kielen pyhittäviin makuihin sinua vertaisinkaan, ja sinä olet myös se, jonka epätoivon hetkinä puen kantamaan sitä raskasta takkia, jonka nimi on anna minulle syy elää.

Vastaan janoosi, ja syleilyt juottavat lihan lihaan. Yhtenä kimpaleena kierrymme ovesta sisään ja kaadumme halkaistuista hirsistä rakennetulle pöydälle, ja minä nautin sinua sylini kyllyydestä, hyörin ja pyörin kalusi ympärillä kuin pesällinen hunajaa kehrääviä mehiläisiä. Sinä olet syy elää. Haluan, olen siis olemassa.

Sinua hengittämällä pidättelen sisälläni asuvaa petoa liikkumasta ja puremasta sisäelimiäni hajalle.

Vaatteen läpi hipiä näkyy, hipiän läpi luu näkyy, luun läpi ydin näkyy.