12 Quotes by Pentti H. Tikkanen

Mieliala matoi maassa kuin tasaisen aron pintaa pyyhkivä vihuri. Venäläisten talvihyökkäys oli onnistunut. Rostovista oli jouduttu luopumaan verissäpäin jo toisen kerran.

- Se on sitten taas menoa eikä nykytystä, rempsautti korpraali Hannes Tikkanen Honkasen porukan autossa.

Nenäkarvat värisevät keuhkoihin temmatusta ilmavirrasta. Joonas tuntee olevansa vapaa ja omistavansa koko maailman, kaiken näkyvän ympärillään.

Minä elän kaiken tämän keskellä, hengitän puhdasta, raikasta kairan ilmaa, nautin silmilläni reviirini piirteistä ja sen muuttumisesta, tunnen vuoden ja vuorokauden ajat joka solullani, kaikilla aisteillani.

Maa liekehti kuin rakopuiden hiillos. Hillan lehdet rimpimättäillä pakkasen puremina uhkuivat jo tuonen tummuuttaan. Rahkasammal niiden alla ei ollut moksiskaan uhkaavasta talvesta. Mustikan lehdet olivat jo osin karisseet maahan, mutta vielä varvuissa olevat oli pakkanen paahtanut tumman punaisen ja ruskean värisiksi. Vaivaiskoivuakin oli joukossa ja se antoi todellisen värien läikyn ja silmän ilon näkymään. Se hehkui karmiinissa.

Pitkä oli kaamoksen ilta, pitempi sen yö, joka venytti itsensä seuraavan päivän puoleenpäivään. Pitkä on vaeltajan luppoaika ja suuri on kaminan syömä puumäärä kaamoksen yössä.

Kairala paneutui sinä iltana nuotiolleen maata paljon tyytyväisempänä ja elämänhaluisempana kuin edellisenä iltana. Maha tosin murisi ja tämän tästä pamahti pieru, mutta se ei haitannut. Vähäiset hajut mahtuivat hyvin raikkaaseen Lapin yöhön ja rannattomaan erämaahan...

Perungan kylä muuttui hetkessä suureksi hiihtoleiriksi. Kaukopartiomiehet hiihtivät ensilumilla hyvin paljon, monta tuntia päivässä. Ja kunto nousi kuin Lapin ämmin vehnästaikina.

-- Tästä pitäisikin lähteä jo hankkeisiin. Muuten ei eukko kule silikissä eikä penskat käy kansakoulua, Ollila tuumasi.