#Kuolema
Quotes about kuolema
Kuolema, the Finnish word for death, is a profound and universal concept that has intrigued humanity since the dawn of time. It represents the inevitable end of life, a transition that is both feared and revered across cultures. This topic delves into the mysteries of existence, prompting deep reflection on the meaning of life and the legacy we leave behind. People are drawn to quotes about kuolema because they offer solace, understanding, and a sense of connection to the shared human experience. These quotes often encapsulate the wisdom of those who have pondered the nature of mortality, providing comfort and perspective in times of grief and loss. They remind us of the fragility of life and the importance of cherishing each moment. In exploring kuolema, individuals find a space to confront their fears, seek closure, and embrace the beauty of life’s impermanence. Whether seeking to understand the cycle of life or to find peace in the face of loss, quotes about kuolema resonate deeply, offering insights that transcend time and culture.
- Vad sker med mig efter döden?- Du torkas, körs genom en kvarn och säljs som möbelstoppning!
Minä ajattelen ja keksin kuolemaan liittyviä asioita, minä taidan elää ihan hirveästi. Lähelläni kuollaan niin paljon ja minun on surtava ja oltava joka hetki läsnä täydellisesti ja ei-paaduttava. Minä ajattelen vain kuolemista. Yritän kyllä välillä muistaa, että hautausmaa ei ole aina ollut hautausmaa, mutta unohdan sen heti.
- Kuolema: siihen ei ole koskaan tarvinnut miestä valita. Itsekukin puolestaan se kykenee sen reiän täyttämään...
Yritin miettiä, montako kertaa elämässään se oli ollut bussissa, ehkä kokemus olisi sille jännittävä, vielä elämän viimeisillä metreillä. Ehkä se tapaisi bussissa toisen koiran jolle se heiluttaisi häntää, tai lapsen joka ilahtuisi, hauva, tarttuisi sitä kuonosta ja vääntäisi.
Kuolema oli hyvä muistaa joka päivä, mutta tuskin sitä jouduttaa tarvitsi. Se tulee kyllä, varmasti tulee. Tulee kuin kesä.
Ajatus taivaasta ja kuolemanjälkeisestä elämästä oli yhtä täynnä tyhjää. Siellä olisi kaikki hyvin, kaikki olisivat taas yhdessä ja elämä loputonta. Ja jostakin työntyi kolehtipussi haaveilevan katseen alle.
Kerran pari vuessa pääsen helpommalla. Silloin kuoleva sannoo, niinko tuo Lahnamäen Eero eilen, että heipparallaa nyt menhään. Siihen mie, että perässä tulhaan.
Mie haluan, että minut laitethaan makkaahmaan tavaliseen valkosseen pahviarkhuun ko mie en perusta pröystäilemisestä eikä minun arkhuun saa laittaa mithään höpötyksiä. Ei villasukkia eikä kirvestä. Mie haluan maatua maholisimaan hopusta ja muuttua hyväksi ravintheeksi hautuumaan kukile.