Leena Krohn
Leena Krohn was born on 28 February 1947 in Helsinki, Finland. A Finnish citizen, she writes in the Finnish language and has worked as a writer across a career that has drawn sustained recognition from literary institutions within the country.
Krohn has received several awards for her writing. She was given the Finlandia Award and the Eino Leino Prize, both of which mark her standing within Finnish literary life. She also received the Thanks for the Book Award, a further acknowledgement of her work among Finnish readers and critics.
In addition to these literary honours, Krohn received the Pro Finlandia Medal of the Order of the Lion of Finland, a decoration that places her among those recognised for cultural contribution at the level of the Finnish state. This award, alongside the literary prizes she has accumulated, reflects the breadth of recognition her writing has received. She was born in Helsinki and has continued to work as a writer in Finland.
Quotes by Leena Krohn
Leena Krohn's insights on:
All rooms move. Each of them swings in a pendulum motion between evening and morning, moving its inhabitants closer to the unknown land where they will be no more. But.
The glittering filament, finer than a hair, is far less than a denier in thickness. When a ray of sunlight struck it at the window at which I was examining it, I saw the thread blaze with all the colours of the spectrum.
Like pressing flowers, books preserve the appearance of events, but not their original dimensions.
I had a question in which I lived for a long time,’ she said. ‘Many years. And one day I remembered I had forgotten it. It had gone, and from that I knew that I had received an Answer.
Ihminen joutuu luopumaan sitkeistäkin mielikuvista ja opinkappaleista, kuten uskosta vakaaseen markkaan tai siitä harhakäsityksestä, että sisällissodat ja keskitysleirit kuuluvat Euroopan menneisyyteen.
Taiteella ja unella on lukuisia yhtäläisyyksiä. Ajattelen, että taiteella inhimillisessä yhteiskunnassa on osaksi sama tehtävä kuin uniennäkemisellä yksilön fyysiselle ja henkiselle hyvinvoinnille. Unien informaatiosisällön rikkaus, niiden narratiivisuus, niiden ehtymätön kompleksisuus muistuttaa taideteoksen kerroksisuutta. Unet ja taide ovat portteja paitsi piilotajunnan myös laajemman vapauden ja ennustamattomuuden valtakuntaan.
Kirjoittaminen on yksinkertaisesti jakamista, ei ainoastaan sanojen vaan ennen kaikkea unien jakamista. Ja loppujen lopuksi juuri ne ovat pysyvintä, sillä kun suut mykistyvät ja ruumis väsyy, ihminen näkee yhä uniaan. Niihin hän kerran kokonaan siirtyy.
Se että me osaamme lukea, että mustat merkit voivat syntyä uudelleen merkityksiksi, on ihmisyyden kannalta yhtä oleellinen prosessi kuin luonnon kannalta se mitä tapahtuu fotosynteesissä. Se on sakramentti, jossa vesi muuttuu viiniksi tai leipä eläväksi lihaksi. Tätä on lukutaito: merkitysten ylösnousemusta.
He ovat suloisia kuin hahtuvat, ohuita ja keveitä kuin sellainen ensi nuoruus, jota kukaan ei ole koskaan elänyt.